Nettilehdet:
2008
2006
2005
2004
_______________________________________
2009:
V I L K K U
1/2009
Marraskuu 2009
Avaa Vilkku:
1) Lukumuoto (verkkoversio, html-muoto)
Vilkku 1/2009 (html)
2) Tulostusmuoto: paperille tulostettava kaksipalstainen lehti on yhdessä tiedostossa. 24 sivua. Tiedoston suuren koon vuoksi avaus voi kestää jonkin aikaa.
Vilkku 1/2009 (pdf), koko 10 Mt
_______________________________________
2008:
V I L K K U
1/2008
29.11.2008
Avaa Vilkku:
1) Lukumuoto (verkkoversio, html-muoto)
Vilkku 1/2008 (html)
2) Tulostusmuoto: paperille tulostettava kaksipalstainen lehti on yhdessä tiedostossa. 12 sivua. Tiedoston suuren koon vuoksi avaus voi kestää jonkin aikaa.
Vilkku 1/2008 (pdf), koko 7 Mt
___________________________
2007: Seuralehti VALO 100-vuotias!
Lue:
- pitkäaikaisimman puheenjohtajamme Pertin mietteitä talosta ja touhusta
- Kalevalan ja kirjailija J.R.R. Tolkienin, suuren suomen kielen ihailijan, suhteesta
- entisten ja nykyisten Valo-toimittajien muisteluksia vuosien varrelta
Ja näe upeat kuvat keväällä maalatusta seuratalosta.
Juhlalehteä (hinta 5 euroa) on rajoitetusti saatavana. Tiedustelut: Mari, p. 040-5404 306
_______________________________________
2006:
V I L K K U 1/2006
3.12.2006
ilmestyi sekä paperi- että nettiversiona.
Avaa Vilkku: Vilkku 1/2006 (html)
Tulostusmuoto: paperille tulostettava kaksipalstainen lehti on kahdessa tiedostossa. Alkuosa on 13 ja loppuosa 14 sivua.
Vilkku 1/2006 (pdf), alkuosa, 6 Mt (avaus voi kestää jonkun aikaa)
Vilkku 1/2006 (pdf), loppuosa, 6 Mt (avaus voi kestää jonkun aikaa)
Palautetta voit lähettää osoitteella: laukkosken.nuorisoseura@suomi24.fi.
_______________________________________________
2005:
Nettilehti V I L K K U 1 / 2005
21.12.2005 - LNS:n oma lehti sähköisessä muodossa
Lehti sisältää pienen edustavan kokoelman juhlavuoden kuvasadosta, muun muassa lasten ja nuorten valtakunnallisista tapahtumista. Lehdessä on myös ajankohtaista elokuva-asiaa, ja juhlatoimikunnan puheenjohtaja kokoaa yhteen pian päättyvän juhlavuoden merkkihetkiä.
Avaa lehti avaussivulta:
Vilkku 1/2005
_______________________________________________
2005:
V A L O
100-vuotiaan (1905-2005) Laukkosken Nuorisoseuran juhlalehti 1/2005
VALO-lehden suuri juhlanumero kertoo muun muassa:
- mitä kaikkea eri aikojen nuoret ovat puuhanneet Laukkosken nuorisoseurassa
- mistä olikaan 1800-luvun maankuulun Nurmijärven rosvojoukon kirjuri kotoisin
- miten kävi syyskuussa 1822 Pornaisten kappelikirkon tekstiilien ja rahojen
- mitä 60-lukulaisella puheenjohtajalla Pixillä on sanottavaa nykyisille harrastajille
- mitä ihmeen paikannimiä kylästämme löytyykään
ynnä muuta mielenkiintoista juttua eri aiheista.
Juhlanumero on loppuunmyyty, mutta ei hätää: lehteä on saatavana (siis lainattavissa) Pornaisten kirjastosta.
_______________________________________________
2004:
V I L K K U
Laukkosken Nuorisoseuran tiedotuslehti 1/2004
27.11.2004
Julkaisija: Laukkosken Nuorisoseura r.y.
Julkaisupaikka: www.nuorisoseurat.fi/seura583.html
(pdf) (tulostettava versio) (ellei pdf-tiedosto aukea, voit ladata lukuohjelman Adobe Reader täältä)
SISÄLLYS Sukupolvemme etuoikeus (HMK) Kaukainen vieras Suomen kesässä - tuttu vuosien takaa (SK) Ensi vuonna juhlimme sataa toimintavuotta (MK) Kielet tuhannet on taas soineet ... (EKK) Greetings from Maine (SCR) Baijerilais-suomalaista ystävyyttä 20 vuoden ajan (MK) Kuva-albumista
Ajankohtaista SUKUPOLVEMME ETUOIKEUS
Me tällä hetkellä elävä sukupolvi olemme siinä onnellisessa asemassa, että
kunniakkaan seuramme 100-vuotisjuhla osuu meidän aikaamme. Samalla kun
teemme juhlista menneen vuosisadan näköiset, saamme rakentaa juhlavuodesta
myös itsemme ja oman aikamme näköisen.
Edellä mainittu "sukupolvi" on melkoisen laaja käsite: meissä juhlijoissa on
mukana niitä, jotka muistavat, mitä Laukkosken nuorisoseurassa tehtiin puoli
vuosisataa sitten kuin myös niitä, jotka ensimmäistä syksyä seuratalon portaita
ylös alas taapertavat. Puolet seuran tähänastisesta elinajasta on siis aikaa,
joka omakohtaisesti muistetaan kylällä vielä. Kyselkääpä nuoremmat, äideiltä
ja isoäideiltä 50- ja 60-lukujen toiminnasta, se kenties muistuttaa yllättävän
paljon nykytoimintaa - tai sitten ei.
Olemme juhlatoimikunnassa jo päässeet selailemaan vanhoja pöytäkirjoja ja Valo-lehtiä.
Niiden katselu tekee olon jotenkin juhlalliseksi ja synnyttää kunnioituksen
tuota sukupolvea kohtaan, joka ankaran työn lomassa ja ulkoisesti vaatimattomien olosuhteiden aikaan jaksoi kokoontua yhteen, oli kesä taikka talvi, ja ponnistella henkisten asioiden parissa. Seuran kokouksissa käytiin usein periaatteellisia keskusteluja eri aiheista, kuten raittiusaatteesta, täsmällisyydestä, säätyerotuksesta, urheilusta, yöjuoksusta ja siitä, mitkä ovat paikkakunnan nuorison valo- ja varjopuolet. Jos annetusta aiheesta päästiin kutakuinkin yksimieliseen käsitykseen, hyväksyttiin keskustelun päätteeksi ponsi, joka kirjattiin pöytäkirjaan, esimerkiksi:
"Suotavaa olisi, että urheilu tulisi yhä yleisemmäksi sekä miesten että naisten kesken. Samalla lausuttiin toivomus, että naiset liittyisivät haaraosastona paikkakunnan urheiluseuraan." "Yöjuoksu kaikissa muodoissaan on pidettävä paheena ja siis semmoisenaan hyljättävä. Sen sijaan toivottaisiin, että nuoriso käyttäisi joutoaikaansa hyvän kirjallisuuden ja sanomalehtien lukemiseen."
Pöytäkirjoja ja vanhoja seuralehtiä pääsee katselemaan juhlavuoden tapahtumissa, laajin kokoelma on esillä juhlaviikon näyttelyssä huhtikuussa. Kannattaa tutustua!
___
Moni varmaan ihmettelee, mikä ihmeen Vilkku - Valohan se LNS:n lehti aina on nimeltään ollut.
Vilkku on nettilehti, joka ilmestyy kotisivuillamme silloin tällöin; sen voi tulostaa paperille, mutta ulkoasua ei ole varsinaisesti suunniteltu vihkon muotoon.
Vilkku saattaa olla vaikkapa parin jutun mittainen, jos ajankohtaista asiaa ei enempää ole. Se on luonteeltaan tiedotuslehti, ja tehdään kevyemmin ja pienemmällä työpanoksella kuin varsinainen seuralehti Valo. Keväällä ilmestyy jälleen myös varsinainen Valo-lehti.
Viihtyisiä lukuhetkiä Vilkun parissa!
Päätoimittaja
KAUKAINEN VIERAS SUOMEN KESÄSSÄ - TUTTU VUOSIEN TAKAA Elokuussa 1992 Laukkosken kansantanssi- ja musiikkiryhmä edusti Suomea Kumamoton kansainvälisillä musiikkifestivaaleilla. Ryhmän englannintulkkina toimi Suvi Korhonen, joka pääsi samaan tehtävään taas toissa kesänä festivaali-isäntämme Senjin käydessä Suomen-vierailulla. Suvi kertoo: Kun heinäkuussa 1992 väsyneinä lähes 18 tunnin lentomatkojen jälkeen laskeuduimme Fukuokan lentokentälle Japanissa, meitä olivat vastassa Senji Iwanaga, ryhmämme japanilainen vastuuhenkilö, ja Diana Mainprize, australialainen tulkkimme.Emmepä silloin arvanneet, että tapaisimme heidät molemmat vielä kotona Laukkoskella. Dianahan pistäytyi täällä jo syksyllä 1994. Senjistäkin olemme kuulleet tällä välillä, nähneet kuvia hänen Harley-Davidsonistaan ja seuranneet hänen kolmostensa kasvamista. Silti meidät yllätti hänen kirjeensä loppuvuodesta 2002, jossa hän kyseli mahdollisuutta tulla kesällä vierailemaan Laukkoskella. Hän kertoi työskennelleensä 20 vuotta KPT:ssa (Kumamoto Prefectual Theatre), joka festivaaleja järjestää, ja saavansa siitä palkkioksi viikon loman valitsemassaan paikassa. Ja hän aikoi valita Suomen ja Laukkosken. Hänellä oli joitakin pieniä etukäteistoiveita kuten esimerkiksi käydä Pornaisten hautausmaalla, syödä Lempisen Teron valmistamaa ruokaa, käydä saunassa ja ajaa polkupyörällä. Niinpä eräänä heinäkuisena lauantaina 2003 Irmeli kävi noutamassa hänet Helsingistä Asikaniusten "majataloon", missä niin monet muutkin ulkomaalaiset vieraat ovat saaneet yösijan. Senji ei näyttänyt muuttuneen, ei edes vanhentuneenkaan. Englannin kieli ei aina oikein sujunut, japanilaista kielenopetusta hän moitti puhetaidon puutteestaan. Tervetulokahvien jälkeen kiertelimme Laukkoskella, kävimme kirkossa ja hautausmaalla. Sen jälkeen suuntasimme matkan kohti Porvoota. Ilmeisesti Suomen maisemat olivat niin mielenkiintoiset, että autossa istuessaankin hänellä oli lähes koko matkan videokamera käynnissä.Höyryveturi "Lili" sattui juuri olemaan Porvoon asemalla, ja se kiinnosti Senjiä, sillä hän kertoi isänsä työskennelleen Japanin rautateillä. Jälleen kerran saimme todeta, miten maailma on pieni, sillä Jokikadulla käveli meitä vastaan joku hänen tuttavansa Japanista, nyt käymässä bussilla Helsingistä. Söimme Porvoon Golfin ravintolassa, sillä Tero oli siellä kesällä kokkina. Kalaa hän meille tarjosi , ja Senji kauhisteli annoksen suuruutta, Japanissahan harvoin tuodaan pöytään valmiita annoksia. Kaikki kuitenkin maistui. Kun palasimme Porvoosta, istuimme kauniissa säässä ulkona, mutta huomasimme pian, miten Senji joutui todella ponnistelemaan pitääkseen silmänsä auki. Aikaero! Lähetimme hänet siis nukkumaan. Illalla hänet vielä kuitenkin tutustutettiin suomalaiseen saunaan, ja hän osoittautuikin melkoiseksi saunojaksi kestäen löylyä saunakavereitaan paremmin. Suihkua hän kaipaili, kunnes Jani näytti, miten pesuvadista kaadettu vesi ajaa saman asian. Sunnuntaina Pertin jäädessä ruoanlaittoon veimme Irmelin kassa Senjin tutustumaan suomalaiseen metsään, luontopolulle.Hänellä riitti ihmettelyä ja mielenkiintoa niin kasvillisuuteen kuin eläimiin ja lintuihinkin. Varovaisesti hän maisteli polunvarren mustikoita, kun me olimme ensin vakuuttaneet sen olevan täysin turvallista. Piti niitä aika kirpeän makuisina. Kalliolta alas tullessamme pelästytimme niin Senjin kuin itsemmekin huomatessamme parin metrin korkeudelta raavitun männynrungon. Ensimmäisenä tuli tietysti mieleen karhu, joskin ilvekseen lopulta päädyimme. Japanilainen veri taisi olla meikäläistä makeampaa, sillä hyttyset häntä kovin kiusasivat. Polkupyöräretki toteutui iltapäivällä ja kovin se näytti ottaneen hänen voimilleen. Ettemme vain olleet ymmärtäneet tätä toivetta väärin, ehkä hän tarkoittikin moottoripyörää? Sunnuntai-iltana kokoonnuimme seuratalolle pieneen muistelutilaisuuteen, jonne Irmeli sai järjestetyksi kaksi japani-suomi-tulkkia Espoosta. Kaikille Japanissa mukana olleille oli yritetty toimittaa sanaa, mutta vain toistakymmentä oli kutsua noudattanut. Senji muisti jokaisen jopa nimeltä. Kun ihmettelin hänen muistiaan, hän tunnusti salaisuutensa: hänellä oli mukanaan meidän itsemme täyttämät henkilökaavakkeet valokuvineen. Senjillä oli tuomisinaan Japanin TV:ssäkin esitetty koostevideo laukkoskelaisten esiintymisistä Kumamotossa. Se herätti paikoin hilpeyttä, paikoin taas nostalgisia ja haikeita tunnelmia. Nuoret kanteletaiteilijamme Essi, Eeva-Kaisa ja valtteri esiintyivät myös vieraillemme. Kantele herätti kiinnostusta. 
Maanantaiaamuna ajoimme Porvooseen, tutustuimme tuomiokirkkoon ja kiertelimme vanhassa kaupungissa. Senji halusi ostaa tuliaisia perheelleen ja ystävilleen. Mekin ostimme hänelle Marimekon kulhoja, Telexin levyn sekä joitain Muumi-juttuja. Sen jälkeen ajoimme Haikon kartanoon, sillä kun Senji tuomiokirkossa kuuli, että Mika Häkkinen oli vihitty siellä, hän tietysti halusi nähdä myös hääjuhlien pitopaikan. Kartanosta meidät opastettiin läheiseen puiston rinteeseen, josta löytyvät Haikossa häitään viettäneiden parien kämmenten jäljet betonilaatoissa. Senji oli innoissaan saadessaan painaa kätensä Häkkisen jälkiin. Olin sopinut veljeni avustuksella meille lyhyen tutustumiskäynnin Fortumin öljynjalostamolla. Näimme kilometrikaupalla putkia ja kuulimme, miten monenlaisia hankkeita yhtiöllä on ympäri maailmaa. Mielenkiintoista, joskin vaikeaa kääntää englanniksi. En tiedä, paljonko Senji asioita ymmärsi Päivin ja minun käännösten perusteella. Illalla ajoimme vielä Mirja ja Kari Rauhasen luokse Tuusulaan, jossa nautimme maittavan aterian pihalla ilta-auringon paisteessa. Aterian kruunasi terassilla nautittu kahvi mansikkakakun kera. Kari toimi kokkina, mistä Senji saikin aiheen ihmetellä suomalaisten miesten taitoa keittiöhommissa. Tiistaiksi oli suunniteltu matka Keski-Suomeen Luhankaan Pertin sisaren Ritva Lempisen mökille, jotta Senji saisi nähdä myös järviseutua. Ajoimme Vääksyn kanavan kautta Pulkkilanharjulle, ja upeat maisemat tuntuivat häntä ihastuttavan päätellen monista "ooh"-huudahduksista. Päijänteen rantoja seuraillen saavuimme perille, missä maukas ateria meitä odotti pienen ympäristöön tutustumisen jälkeen. Alkupalaksi oli savuporoa, mistä saimme syyn sanoa Senjille, että nyt hän voi kertoa lapsilleen syöneensä Petteri Punakuonoa. Jälleen Senji pääsi saunaan, ja kyllä hän saunoikin. Hän osoittautui myös melkoiseksi vesipedoksi tehden pitkän uimalenkin saunomisen jälkeen. Paluumatka tehtiin Heinolan kautta, jossa pysähdyimme katsomaan Tähtihovin maisemaa ja upeaa siltaa. Kotona olikin sitten jäähyväisten aika, sillä Irmeli ja Jenni veivät hänet jo yöksi Helsinkiin, mistä hänellä oli kotiinlähtö edessä seuraavana iltana. Hieman haikeina siinä halattiin ja kiiteltiin puolin ja toisin. Teimme parhaamme vieraamme viihtymiseksi ja ilmeisesti siinä onnistuimme, sillä kirjeessään elokuussa 2003 hän vakuuttaa, ettei olisi koskaan tavallisella seuramatkalla saanut sellaisia elämyksiä. Mieleenpainuvimpina kokemuksinaan Senji mainitsee käynnit Fortumilla ja Haikon kartanossa, Vääksyn kanavan, Lempisten rantasaunan ja uimisen Päijänteessä. Samoin hän kertoo nauttineensa metsässä kävelystä verenhimoisista hyttysistä huolimatta. Onnellisimman hetken hän sanoo kuitenkin olleen, kun hän sai tavata Japanissa olleita ystäviään seuratalolla. Tämän kesän kirjeessään hän edelleen haikeana muistelee matkaansa "tähän aikaan viime vuonna olin Suomessa" ja suunnittelee vakavasti tulevansa tänne uudelleen koko perheensä kanssa. Hän myös pyytää kertomaan terveisiä kaikille suomalaisille ystävilleen. ENSI VUONNA JUHLIMME SATAA TOIMINTAVUOTTA Vuonna 2005 tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun ylioppilas Harald Nordqvist kokosi
Pornaisten Laukkosken kylän nuorisoa Vähä-Laukkosken Helson taloon perustamaan
kylään nuorisoseuraa. Nordqvistin ja opettaja Juho Leinosen 1905 alkuun panema
yhdistys on sittemmin koonnut riveihinsä monen sukupolven nuorisoa, ja siitä on
vuosien saatossa kehittynyt kylässä ja lähiseudulla laajasti vaikuttava kulttuuri-
ja harrastusseura. Juhlavuosi huipentuu pääjuhlaan
Juhlavuotta vietetään monin eri tapahtumin; varsinaista juhlaviikkoa vietetään viikolla 14
(4.-10. huhtikuuta), ja se huipentuu sunnuntaina 10.4. pidettävään pääjuhlaan. Juhla alkaa juhlajumalanpalveluksella ja päivää jatketaan onnittelujen vastaanotolla sekä pääjuhlalla. Pääjuhlassa tehdään aikamatka menneisiin vuosikymmeniin ja toisaalta seuran nykyisen toiminnan eri ryhmät esiintyvät vuorollaan. Juhlavuoden tapahtumia Juhlavuoden tapahtumia on huhtikuuhun asti joka kuukausi. Tammikuussa kanteleyhtye Brelo pitää konsertin. Seuran perustamispäivänä 22. tammikuuta kokoonnutaan vanhimpien pöytäkirjojen ääreen ja muun muassa luetaan Helson (Aholan) talossa kirjoitettu perustamispöytäkirja. Helmikuussa lapsille on luvassa seuratalolla omat lastenjuhlat (sunnuntaina 13.2.) ja juhlavuoden seuraava konsertti pidetään Aurinkomäessä. Helmi-maaliskuun vaihteessa julkaistaan myös Valo-lehden juhlanumero. Maaliskuussa pidetään sukkadisko ala-asteikäisille ja huhtikuussa onkin sitten juhlaviikko ja pääjuhla. Toukokuussa kanteleryhmät pitävät kevätsoittajaiset. Syksyllä ilmestyy jälleen seuralehti. Tapahtumatkaan eivät lopu vielä: lastenmusiikkiorkesteri pitää konsertin seuratalolla syksyllä. Juhlaviikon näyttely
Nuorisoseurantalolle pystytetään juhlaviikon ajaksi näyttely, joka kertoo paitsi yhdistyksen toiminnasta, myös kylän kulttuurimaisemasta. Tauno Teiramon 1920- ja 30-luvuilla kuvaamat valokuvat Laukkosken kylän taloista ovat näyttelyssä esillä, samoin kuin seuran jäsenten 1935 kokoamat ja Toini Marttisen piirtämät kylän asukkaiden puumerkit. Nämä 1900-luvun alkuun saakka käytössä olleet merkit on kerätty asiakirjoista, työkaluista ja käyttöesineistä.
Näyttelyssä voi tutustua myös seuran vanhoihin pöytäkirjoihin ja Valo-lehtiin, jotka tehtiin 70-luvulle asti käsin yksittäisinä kappaleina. Lisäksi näyttelyyn pyritään saamaan videoesityksiä Laukkosken nuorisoseuran esittämistä näytelmistä sekä mm. Laukkosken ryhmän vierailusta Kumamoton musiikkifestivaalille vuonna 1992 (Japanin TV). Juhlavuoden kunniaksi seura julkaisee ”Laukkoski”-korttisarjan, joka sisältää erilaisia postikortteja tunnistettavista Laukkosken maisemista. Kortit tulevat myyntiin kevättalvella. Laukkosken nuorisoseuran 100-vuotisjuhlavuoden muistamiset voi toimittaa nuorisoseuran tileille OP 535728-45940 tai Aktia 405017-62518. KIELET TUHANNET on TAAS SOINEET ...Sunnuntaina 13. kesäkuuta hurautimme jälleen Pogostan koulun pihaan. Laukkosken iskujoukot osallistuivat tänä vuonna seitsemättä kertaa Ilomantsin kanteleleirille. Kesti kauan ennen kuin selvisimme majoitusluokille asti – täytyihän ensin halata kaivattuja kavereita! Opetus alkoi heti maanantaiaamuna: yksityis- ja ryhmätunteja, sekä vapaavalintaisina kansanlaulua, jouhikkoryhmä ja teoriatunteja. Myös koulun verstaalla kävi leirin aikana kuhina: syntyi monenlaisia soittimia erilaisista huiluista kanteleisiin. Aherruksen lomassa kävimme rentoutumassa uimahallissa ja ihailemassa maisemia viinitornista. Ansaitsimme kokonaisen vapaapäivänkin: lauantaina vietimme iltapäivää Möhkössä kauniilla museoalueella kuunnellen konsertteja ja pitäen hauskaa kavereiden kanssa. Myöhemmin illalla kokoonnuimme yhdessä muiden leiriläisten kanssa nauttimaan hupi-illan ohjelmasta. Tänä vuonna lavalla nähtiin mm. ilmapallodraamaa, otteita saippuasarjasta ja kouluelämästä, Jouhakolyptica, sekä tietenkin opettajat esittelemässä nerokasta musikaalisuuttaan… 
Brelo levynjulkistamiskonsertissaan Leirin aikana järjestettiin kaksi oppilaskonserttia, opettajien konsertti sekä sävellyskonsertti. Levynjulkistamistilaisuuskin saatiin: Brelo julkaisi ensimmäisen levynsä leirin aikana, ja sen ilmestymistä juhlistettiin 15.6. pienellä konsertilla Pogostan koululla. USA:n itärannikolta Mainesta saapuneet soittajat, the Maine Kanteles, pitivät myös oman lämminhenkisen konserttinsa Parppeinvaaralla. Kiitos ulkomaalaisten vieraidemme, taidamme nyt sekä japanin kieltä että rivitanssia! ;<;FONT size=2>Kaikki loppuu aikanaan, myös kanteleleiri. onnellisena ja hyvän ruoan lihottamana voin vain todeta leirilaulun sanoin: "Kun kesätuulet taas tuoksuvat niin, palaan jälleen Ilomantsiin... " GREETINGS FROM MAINE Laukkoskelaisten viimevuotisen Mainen matkan kaikki emännät - Sarah perheineen, Janet perheineen, Tooty ja Chris - kävivät tänä kesänä Suomessa ja piipahtivat myös Laukkoskella. Ilomantsin leirillä The Maine Kanteles -ryhmä piti Sarahin johdolla oman konsertinkin leiriviikon aikana. Osalla heistä on sukulaisia Suomessa, ja leirin jälkeen suurin osa ryhmästä jäi vielä sukuloimaan tai muuten vain tutustumaan kesäiseen Suomeen. Sarah ja Tom Ridgen perhe jäi Suomeen kolmeksi viikoksi, ja tässä ajassa tulivat Koillis-Euroopan tärkeät paikat (kuten Kuhmo, Laukkoski, Halkia, Muumimaailma, Tallinna, Ylitornio ja Haaparanta), tutuiksi, jälleennäkemisestä iloittiin puolin ja toisin ja uusia ystävyyssuhteita solmittiin kaikenikäisten kesken. Lapsillakaan ei ollut mitään kommunikointiongelmia, vaikkeivät alaluokkalaiset juuri ole englantia vielä opiskelleet! Tässä pääemäntämme Sarahin syksyiset terveiset Graystä, USA:n koilliskulmalta: Many greeting from Maine to our friends in Laukkoski! At a rehearsal last evening, the ladies of the Maine Kanteles commented that it is hard to believe that four months has already passed since we returned from Finland. Others agreed and even said that it was like a dream to be there. I'd like to share with you a bit about our trip to Finland and what has been happening since we got back home to Maine. <;P>On June 10, seven adults and my two children departed for Finland. For the kids, it was their first experience flying and it made it more of an adventure for everyone. We had great flights through Iceland and landed safely in Helsinki. After a day of shopping in the rain, we were so happy to see Tuula, Jorma and all of the wonderful children from Laukkoski when they picked us up to go to Ilomantsi. The time passed quickly while we talked and talked! Everyone had such a good experience at the Ilomantsin kanteleleiri and some hope to return again someday. 
The Maine Kanteles Parppeinpirtin konsertissaan After the camp, a few people returned to Maine but others were lucky enough to have many more days of travel in Finland. Chris Frazier, Tooty Wilson and Sally Riman spent time with Tooty's family and even headed far north to visit Pekka Lovikka in Yli Tornio (=kanteleenrakentaja) . To hear Chris speak of it, it was truly a magical experience to climb a mountain at 2:00 a.m. and watch the sun NOT set! My family and I spent a few days with my relatives in Kuhmo. We had a nice Juhannus at my cousin's summer cottage and visited many homes and special places. I did discover, however, that Kuhmo has the hungriest mosquitoes! Of course, the highlight of my family's trip was visiting Laukkoski and spending time with Tuula and her family. The children, my husband and I think of their home as our favorite place in Finland. We often talk of the time there....our friends and the hospitality of everyone in your community. But we did have to go home. In just a few short weeks we hosted the second Maine Kantele Institute. Vilma Timonen, Eva Alkula, Erkki Okkonen and Topi Korhonen were our teachers this year. We offered classes in kantele playing and building. Topi taught a pelimanni group and everyone had a great time. About 20 people came for classes from all over the United States and two from Canada. We're working on the 2005 course now and I think it will be even bigger. This fall, several of us spent three days in local schools teaching the sixth graders about Finland. The children made pulla, danced to Tikkuristi, played kantele and did some weaving and other crafts. It was a lot of fun. Now, the Maine Kanteles are getting ready for a holiday concert and then we will take a little vacation until Christmas is over. Everyone here wishes all of you a wonderful holiday and you are in our thoughts every day. Sarah Cummings-Ridge 
Leah Parppeinpirtillä
______
______________ Kuinka monta tanssiparia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppua?
Kuusi. Yksi vaihtaa ja muut väittelevät montako tahtia siihen saa mennä. ____________ Kuinka monta hanuristia tarvitaan vaihtamaan lamppua?
Kaksi. Toisen pitää antaa alkutahti ennenkuin toinen tietää milloin voi aloittaa.
____________ Kuinka monta folklaulajaa tarvitaan vaihtamaan lamppua?
5. Yksi vaihtaa ja neljä laulaa miten mieli on haikea kun vanha lamppu ei enää valaisekaan.
____________ Kuinka monta basistia tarvitaan vaihtamaan lamppua?
Hyvä jos löytyy edes yksi joka viitsii vaivautua. ____________ Kuinka monta kansanperinteentutkijaa tarvitaan vaihtamaan lamppua?
10. Yksi vaihtaa, 7 tallentaa työvaiheet muistiin ja kaksi suunnittelee aiheesta seminaaria. ______
______________ BAIJERILAIS-SUOMALAISTA YSTÄVYYTTÄ 20 VUODEN AJAN Baijerilainen pelimannityyli esittäytyi paikkakunnallamme tämän vuoden touko-kesäkuun vaihteessa, kun Sulzbach-Rosenbergista kotoisin oleva kansanmusiikki- ja -tanssiryhmä Birgländer vieraili Laukkoskella. Laukkosken nuorisoseuran ja eteläsaksalaisen kotiseutuyhdistys Birgländerin välinen ystävyys alkoi 20 vuotta sitten, kun Birgländerin tanssijat, lauluryhmä ja puhallinorkesteri tekivät ensimmäisen matkansa Pornaisiin Miten tuttavuus alkoi?
Heinäkuussa 1975 Kalevan Nuorten Uudenmaan piiristä lähti ensimmäinen leiriryhmä nuorisoleirille Hannoverin lähelle Katlenburgiin. Laukkoskelta kotoisin oleva 20-päinen joukko, Tellen valmentama tanssiryhmä, matkasi läpi Ruotsin ja Tanskan Koskisen bussilla. Matkaa johti toiminnanohjaaja Ulla Saarnisto (Laine) KN:n Uudenmaan piiristä, saksan kielen tulkkina toimi Asikaniuksen Irmeli. Leiri pidettiin vanhan linnan tiloissa Katlenburgin kylän kyljessä olevalla kukkulalla. Eräänä päivänä leiriläisiä puhuttelemaan tuli mies, joka puhui selvää suomea (hiukan murtaen) ja kyseli laukkoskelaisilta, ovatko he Suomesta ja mistäpäin. Selvisi, että mies asui kylässä ja että hänen suomentaitonsa oli peräisin hänen pitkäaikaisesta Suomessa oleskelustaan. Hänen vaimonsa oli suomalainen, ja perheessä oli kaksi kouluikäistä lasta. Tämä mies oli Helmut Binder, kotoisin Baijerista Sulzbach-Rosenbergista. Binderin perhe, Helmut, Terttu, Tuija ja Aki, piti yllä yhteyksiä Suomeen seuraavina vuosina, ja pian toteutui Ullan, Tertun ja Helmutin järjestämänä seuramatka Sulzbachiin, jossa tutustuttiin kotiseutuyhdistys Birgländerin toimintaan. Siihen aikaan oli myös Helmutin isä Hanns Binder, kotiseutunsa ahkera perinteen, laulujen ja tanssien kerääjä, korkeasta iästään huolimatta vielä mukana toiminnassa. Birgländer-yhdistys otti tämän jälkeen KN:n Uudenmaan piiriin yhteyttä ja kysyi, löytyykö seuraa, joka voisi ottaa tanssi- ja musiikkiryhmän hoitaakseen. Kun Ulla tiesi, että saksantaitoakin täältä löytyy vireän toiminnan lisäksi, hän tarjosi ryhmää meille. Kun ryhmien välinen kulttuurivaihto sitten 1984 alkoi, oli Helmut silloin kuten niin monesti myöhemminkin mukana tulkkina ja antoi perheineen apuaan monissa käytännön asioissa. - Pari vuotta sitten kuulimme Helmutin sairastavan, ja viime vuonna saimme suruviestin hänen poismenostaan. Lähtemättömästi mieleemme on jäänyt Helmutin hyväntuulinen olemus, hersyvä nauru ja aina auttavainen mieli. Joskus voi yhden tai muutaman ihmisen innostus - yhdistettynä sopivaan sattumaan - synnyttää jotain aivan uutta, suorastaan aiheuttaa tapahtumien vyöryn. Tuolla Katlenburgin kukkulalla pidetyllä rupatteluhetkellä oli kauaskantoiset seuraukset pienen suomalaisen paikkakunnan kulttuurielämään vuosikymmeniksi eteenpäin. Birgländereiden kesän 2004 matka Laukkoskelle
Kesän 2004 vierailulla mukana oli 36 Birgländeria. Vierailun ohjelmaan sisältyi perinteinen Pornaisten kunnan vastaanotto kunnanjohtaja Juhani Vähähyypän johdolla, tutustuminen Porvooseen ja Helsinkiin sekä pitempi retki Turkuun, Naantaliin ja Turun saaristoon, Nauvoon ja Korppooseen. Vierailun aikana seuratalolla vietettiin Baijerilaisiltamia 20-vuotisen ystävyyden juhlistamiseksi. Juhlissa esiintyivät vieraiden lisäksi isäntäseuran tanhu- ja kanteleryhmät. Illan päätteeksi tanssittiin Birgländerin muusikoiden tahdissa. Sulzbach-Rosenbergin sanomalehti kirjoitti juhlista seuraavaa:”Zum grossen Volkstumsabend anlässlich des 20-jährigen Jubiläums trafen sich in Jugendhaus alle Mitglieder der Laukkoski-Volkstumsgruppe und die Birgländer Gruppen sowie viele Interessenten. Im vollen Saal zeigten Oberpfälzer und finnische Volkstanz-, Musik- und Gesangsgruppen, dass dieses zwei Jahrzehnte lange Zusammenarbeiten auf allen Gebieten der uberlieferten Brauchtumspflege reiche Fruchte trägt. “ 
Lisäksi vierailuun kuului oleellisena osana saunailta sekä tulo- ja lähtöjuhlat. Näihin kuului riehakasta ohjelmaa; tanssia, laulua, erilaisia leikkejä sekä oluttynnyrin ”korkkaaminen”. Viikon yhdessäolon jälkeen koitti taas eroaminen ja lupaus siitä, että muutaman vuoden päästä laukkoskelaiset matkaavat vuorostaan Baijeriin.
KUVA-ALBUMISTA
Muksukerholaisia, ohjaajina Annica Franzen-Siivola ja Hanna Palmén. 
Tanhukerholaisia keväällä 2004 KNUP:n 30-vuotisjuhlilla Nurmijärvellä. 
Kanteleyhtye (tai yhtyeitä) on toiminut Laukkoskella jo 20 vuoden ajan: ensimmäinen neljän soittajan ryhmä perustettiin vuonna 1984.
Tämän syksyn ryhmissä soittajia on kolmekymmentä; nämä muodostavat neljä eri yhtyettä.
Kuvassa viisikielisryhmän soittajia. Opettaja Vilma Timonen oikealla. 
Viiskielisryhmäläisiä. 
Kymmenkielisryhmä I. 
10-kielisryhmäläisiä (ryhmä I) edelleen. 
Kymmenkielisten ryhmä II. ______ AJANKOHTAISTA Koko perheen pikkujoulu la 27.11. klo 18.30 seuratalolla. _____ Myyjäiset koulukeskuksessa su 28.11. klo 12-14.
Leivonnaisia voi tuoda ennen myyjäisten alkua paikan päälle.
_____ Kanteleryhmien syyskauden päättävä KANTELEKONSERTTI
seuratalolla torstaina 9.12.2004 klo 18.30. Kaikki neljä kanteleryhmää esiintyvät,
lisäksi solisteja. Konsertin päätteeksi on jouluinen kahvitarjoilu. Vapaa pääsy.
_____ Vilkun kokosivat: Helka-Marja Kohonen (pt.), Pertti Asikanius, Sarah Cummings-Ridge, Annica Franzen-Siivola, Mari Knuuttila, Eeva-Kaisa Kohonen, Suvi Korhonen, Tuula Olkanen Laukkosken nuorisoseuran sivut: www.porstua.net -> Valinnat: Yhteisöt -> Nuorisoseuratoiminta <> Laukkosken Ns Sivuilta löytyvät mm. toimihenkilöiden ja ohjaajien yhteystiedot.
Seuran kotisivut ovat ajantasaisin ilmoitustaulu juhlavuoden aikana. Seuraa niitä säännöllisesti! _____
____________ Kuinka monta kansantanssinopettajaa tarvitaan vaihtamaan lamppua?
Kaksi. Toinen pitää lamppua ja toinen etsii Tanhuvakasta ohjetta pitääkö pyörittää myötä- vai vastapäivään. ____________ Kuinka monta tanssiparia tarvitaan vaihtamaan lamppua?
Kuusi. Yksi vaihtaa ja viisi kiljahtaa joka pyörähdyksellä iloisesti Hei!
____________ Kuinka monta feministitanhutyttöä tarvitaan vaihtamaan lamppua?
Ettäs kehtaat kysyäkin!!!! _______ (Karjalaista tanhuhuumoria / Motora/motobulb) | 
